Muisteloita Architectan 60-vuotisjuhlassa Helsingissä 12.10.2002

Elli ja Heikki Toikka
Architectan toimintaan on kuulunut monta hienoa ja ammatillisesti mielenkiintoista excursiota kaukaisiinkin kohteisiin. Kerran tapahtui aikamoinen munaus, kun otettiin mukaan kaksi miestä, koska lähtijöitä ei muuten olisi ollut tarpeeksi. Kyseessä oli Architectan matka Egyptiin helmikuussa 1979. Vetäjänä toimi egyptologi Rotislaw Holthoer.
Egyptissä mies on herra ja vaimo (vaimot) hänen elämänsä sulostuttajia. Niinpä Heikki Toikka sai hyvän kohtelun seurueen vanhimpana miehenä. Hänen laukkunsa kannettiin, hänen lautaselleen osuivat parhaat herkkupalat ja epäröitiinpä vielä, että hän sai lempivaimonsa kanssa parhaat huoneetkin Minian siirtomaa-ajalta olevassa hotelli Ibn Hassisissa. Todellisuudessa huone oli kolkko ja kylpyhuone likainen. Muiden matkalaisten närkästys oli silti oikeutettua. Sen jälkeen päätettiin, ettei architectojen matkoille oteta mukaan miehiä.
Entä miehen kommentti? ”Mikä minä olen muuttamaan vanhan kulttuurimaan tapoja?”

Helmine Snellman
Mitä tapahtui 10 vuotta myöhemmin 1989 Prahan excursiolla?
Olai Snellman lähti mukaan matkalle. Hän on kirurgi ja hänen matkalaukussaan on aina a-traumaattinen neula ja –ommel. Ja kuinkas sitten kävikään?
Hotellin raskas teräsovi osui Elsin otsaan ja teki syvän haavan. ”Kommt der Doctor hergerannt mit der Nadel in der Hand, näht es an, näht es an, dass Elsi wieder laufen kann”. (Tohtori tulee neulan kanssa ja ompelee haavan niin että Elsi voi jatkaa matkaa). Architectan miesboikotti oli ohi.
Tuohon aikaan Prahassa valuutta vaihtui edullisesti. Architectat vaurastuivat ja mukaan kertyi paljon posliinia, hopeaa, lasia ja modistien luomuksia butiikeista. Tavaraa oli paljon ja lentoselvityksen ärtyneet virkailijat ilmoittivat jyrkästi, että sallitaan vain yksi laukku sisälle koneeseen. Ihailua herätti architecta, joka yritti tulla koneeseen kolmesta huopahatusta mukailtu luomus päässään.
Praha on verrattavissa Pariisiin: Moldaun sillat, vanha kaupunki, Vaclavin aukio, kulttuuri nyt ja ennen, Tyko Brahesta ja hakkapeliitoista aina 1300-luvulla perustettuun yliopistoon, joka on Euroopan vanhin. Architectat oli kutsuttu vierailemaan tämän hienon kulttuurin edustajan, Prahan kaupunkisuunnittelutoimiston päällikön Helena Povlicovan luokse. Helena oli tuttu emäntä jo aiemmilta ajoilta. Tässä kulttuurikodissa vieraille sattui kauhea onnettomuus: Kauniin wienertuolin rottinkipunoksinen istuinosa rikkoutui. Helsingistä lähetettiin Helenalle korvaukseksi Aallon jakkara. Kukaan ei tiedä, tuliko se koskaan perille.

Kaisa Harjanne
Valmistuin vuonna 1948. Seuraavana vuonna aloitin työt Elsi Borgin toimistossa. Hän oli minulle eräänlainen oppiäiti sekä työasioissa että elämässä. Sain tutustua moneen hänen sukupolvensa naisarkkitehtiin, joita ammattikunnassa oli entistä enemmän, sekä moniin taiteilijoihin, mm Tove Janssoniin, jonka luonnos Teuvan kirkon alttaritauluksi on edelleen seinälläni.
Toimistossa piirrettiin siihen aikaan kaikki käsin. Ei ollut valmiita detaljeja eikä apulaitteita. Piirsin mm Lastenlinnan suurkeittiön sisustuksia. Elsi pyysi minut mukaan Architectan kokoukseen, jossa tutustuttiin rakennukseen jo ennakkoon. ”Kaikki muistavat sinut sen jälkeen siitä yhteydestä”, Elsi sanoi tyypilliseen tapaansa kannustaen. Elsi oli ollut Architectan jäsen alusta lähtien ja mukana jo Tumstokissa. Myöhemmin hän oli puheenjohtajakin ja silloin toimistossa tekstattiin mm onnitteluadresseja.
Minun kurssini teki ensimmäisen ulkomaan ekscursion Ruotsiin vuonna 1946. Lähdimme sinne laivalla Turusta. Laivalla kaikki syöksyivät ensimmäiseksi juomaan maitoa, vasta myöhemmin siirryttiin muuhun. Emmehän olleet saaneet sotien aikana maitoa kuin 1 dl päivässä ja sekin taisi mennä ruoanlaittoon. Tämä saattoi olla monelle ensimmäinen mahdollisuus päästä ulkomaille. Ihmeeltä tuntui muutenkin Tukholma valoineen ja täysine kauppoineen.
Architecta teki sittemmin useita ulkomaanmatkoja tutustuen mm erilaisiin näyttelyihin. Meitä oli neljä henkeä Brysselin maailmannäyttelyssä, mm Elsa Aropaltio ja Heidi Vähäkallio-Hirvelä. Sitä ennen oli asuntonäyttely Helsingborgissa ja samalla matkalla käytiin myös Kööpenhaminassa.
Architectan kokouksiin yritettiin saada aina jotakin ammattiin liittyvää ohjelmaa. Itse muistan esittäneeni kalustesuunnitelmiamme. Komerot esimerkiksi piti piirtää tarkkoine sisustuksineen ja rakenteineen itse. Niitä ei saanut valmiina.
Jossain vaiheessa yhdistyksen alkuaikoina olin hallituksen jäsen myöhemmin myös sihteeri. Niihin aikoihin Aili-Salli Ahde-Käldman täytti vuosia ja hallitus meni häntä onnittelemaan. Nuorimpana jäsenenä noudatin ohjetta ”hattu ja hanskat”. Ne jäivät kuitenkin eteiseen, koska kaikilla vanhemmilla ei ollutkaan mukana näitä hienouksia. Aili-Sallin koti oli mielenkiintoinen ullakkohuoneisto vanhassa talossa Tehtaankadulla.

Päivitetty: 10.12.2013